Nimi: Cross+Channel Genre: Mysteeri, Drama, Komedia, Psykologinen Kehittäjä: Flying Shine Tyyli: ADV Ikäraja: AO/18+ (taikka 13/15+, jos asentaa all-ages vaihto ehdolla, joka poistaa H-materiaalin) Julkaistu: 26.9.2003 Kieli: Japani, Englanti Arvostelija: Metdragoid
Cross+Channel on Tanaka Romeon kirjoittama (myös varmaan hänen tunnetuin teoksensa) ja Flying Shinen tuottama ja julkaisema psykologinen mysteeri Visual Novelli, jota aikoinaan ja yhä edelleenkin pidetään alansa yhtenä suurimmista teoksista. Ja nyt tämä teos on fanien toimesta kääntynyt englanniksikin.
Cross+Channel kertoo Kurosu Taichista, joka käy koulua Gunjou Gakuenissa, tämä koulu kuitenkaan ei ole aivan normaali koulu, vaan sen kaikki oppilaat ovat ihmisiä jotka ovat todettu huonosti sopeutuviksi yhteiskuntaan (lue: hieman sekopäisiä), saamalla isot pisteet sopeutuvuus testissä (isommat pisteet = huonompi mahdollisuus sopeutua). Eräänä päivänä sitten koulun radiointi klubi, johon Taichi kuuluu päättää lähteä retkeilemään, mutta kun klubin 8 jäsentä palaavat hieman epäonnistuneelta retkeltään, he huomaavat kaikkien muiden ihmisten kadonneen kaupungistaan.
Cross Channel sisältää myös hyvän määrän komediaa, suurin osa siitä kuitenkin tulee Taichin pervoudesta tai hänen varsin vilkkaasta mielikuvituksesta, joka ei välttämättä ole kaikkien mieleen
Juoni pääasiallisesti keskittyy siihen kuinka pieni joukko ei aivan tavallisia ihmisiä käyttäytyy tässä tilanteessa. Mutta suurempi tärkeys juonella kuitenkin on kertoa siitä millainen ihminen Taichi on ja siitä miten hän on ”yhteydessä” muihin ihmisiin. Tämä myös ollen C+C yksi kantavista teemoista; miten ihmiset ovat yhteyksissä toisiinsa. Vaikka Taichi aluksi saattaakin vaikuttaa hieman yli pervolta ja sekopäiseltä koulupojalta, on tällainen ensivaikutelma varsin väärässä, kun juoni alkaa paneutumaan hänen mieleensä ja siihen millainen henkilö hän itse on. Jokainen C+C ns. ”reiteistä”, sen lisäksi, että paneutuvat ryhmässä olevien tyttöjen mielessä oleviin ongelmiin, myös kertovat uusia puolia Taichista. Lopulta tarina tulee jokseenkin dramaattiseen loppuun, joka on kuitenkin temaattisesti varsin loistava loppu ja antaa myös lukijalle jotain mietittävää siitä mitä toiset ihmiset merkitsevät.
Koska kaikilla hahmoilla ei ole aivan kaikki kotona, niin saattaa verikin hieman välillä lennellä
Visuaalisesti C+C alkaa jo ikääntyä, mutta ollen vielä siedettävissä rajoissa vaikka käyttöliittymä onkin hieman ruma. Hahmo- ja taustasuunnittelukaan eivät tarjoa mitään erikoista, vaan ovat taattua keskitasoa, tarjoten juuri sen mitä tarvitaan, mutta ei sen enempää. Suurin ongelma kuitenkin visuaalisesti teoksessa on sen värimaailma, joka on omasta mielestäni liian sininen ja sen päällä on jonkinlainen ylimääräinen kerros harmaata. Normaalisti tällainen värien yhteneväisyys olisi mainiota, mutta C+C tapauksessa se luo teokseen liian lattean ja vetistyneen tunteen, joka vain saa lukijan jotenkin tylsistymään.
Yksi Tanaka Romeon tunnetuimmista puolista on hänen kirjoitus tyylinsä ja tämä tulee varsin hyvin esiin C+C tekstissä
Äänimaailmansa puolesta C+C ei tarjoa mitään erikoista. Nykyään jo varsin perinteinen kaikki muut henkilöt ovat ääninäyteltyjä paitsi päähenkilö itse, on tietenkin mukana. Ääninäyttely on kuitenkin aika tasapaksua tavaraa, osa henkilöistä kuulostaa hieman väsähtäneiltä, mutta ajavat kuitenkin asiansa, mutta mukaan on myös mahtunut muutama onnistunutkin ääninäyttelijä ja hieman alisuoriutuviakin tapauksissa, joissa ääni ottaa enemmän korviin kuin haluaisi. Taustamusiikkien ja ääniefektien puolelta ei myöskään löydy mitään erikoista, vaan on taattua keskitasoa, mikään ei pahemmin iske korvaan tai jää päähän soimaan, ainoana poikkeuksena ehkä loppukappale.
Ja pitäkää ketjuä yllä... For more information, Go play Nanaca Crash
Cross+Channelin vahvuus piilee sen psykologisessa ja mysteeri pitoisessa tarinassa, kaiken muun ollen keskitasoa. Kaiken kaikkiaan C+C on laadukas teos, mutta se ei kuitenkaan sovi aivan kaikille ja sopimattomat henkilöt vaan tylsistyvät sen parissa, huumorista riippumatta. Omasta mielestäni C+C ei lunastanut kaikkea sitä hypetystä mitä siitä olen kuullut, tietenkään kyseessä ei ole missään nimessä huono teos, se vaan jätti minut kylmäksi muutamilla osa-alueilla.
Arvosana: 8+
+ Juoni + Taichi ~ Varsin tasapaksu muilla alueilla – Hieman epätasapainoinen ääninäyttely
Nimi: Secret Game –Killer Queen– Depth Edition Genre: Toiminta, Draama, ¿Psykologinen? Kehittäjä: Flat Tyyli: ADV, Kineettinen (yksi valinta ei paljoa hetkauta) Ikäraja: 18+/AO, (All Ages versio olemassa PS2:lle) Julkaistu: 24.4.2009 Kieli: Japani Relaatiot: Killer Queen Arvostelija: Metdragoid
Secret Game –Killer Queen– on varsin uuden studion Flatin ensimmäinen teos. Alkujaan Flat oli doijin ryhmä, joka teki Killer Queen nimisen teoksen. Myöhemmin (nähtävästi alkuperäinen Killer Queen oli ainakin jossain määrin suosittu) Flatista sitten tuli virallinen yhtiö ja se julkaisi PS2:lle Secret Game –Killer Queen–nin, joka oli remake heidän alkuperäisestä teoksestaan. Myöhemmin sitten tämä PS2 versio takaisin portattiin tietokoneella ja lisäten hieman tavaraa ja saaden lisänimen depth edition. On huomattava, että alkuperäinen Killer Queen ja sitten uudelleen tehty Secret Game ovat eri teoksia vaikka jakavatkin saman hahmokaartin ja asetelman, mutta niiden loppuratkaisut ja hahmopersoonat ovat kuuleman mukaan varsin erilaisia (itse tätä asiaa en voi kommentoida kun en koskaan ole lukenut alkuperäistä Killer Queenia, joskus kyllä ajattelin sen jostain saada käsiini).
Secret Game kertoo 13 henkilön ryhmästä varsin sekalaisia ihmisiä, joista jokainen on kidnapattu salaperäisen henkilön tai henkilöiden toimesta ja jätetty hylättyyn rakennukseen oman onnensa nojaan. Jokaisen henkilön kaulan ympärille on myös kiinnitetty metallinen kaulapanta, joka on lähes mahdotonta irrottaa, sekä PDA -laite kertomaan miten renkaan saa irrotettua. Tietenkään ketään ei aluksi meinaa uskoa kaikkea tietoa, mitä heidän PDA –laitteisiinsa on kirjoitettu, vaan luulevat aluksi tilannetta huonoksi vitsiksi. Mutta varsin pian käy ilmi, että kaikki on totista totta ja että heidän henkensä on todellakin vaarassa. 72 tuntia aikaa poistaa kaularengas tai se tappaa heidät, säännöt joiden rikkomisesta seuraa kuolema, tehtävät jotka vaihtelevat selviytymisestä ihmisten tappamiseen 13 eri PDA –laitteessa, jotka on numeroitu korttipakan mukaisesti. Kuoleman peli on alkanut.
Kaiken häärimisen ja sähläämisen keskellä välillä ehditään hieman rentoutumaankin
Juoneltaan teos seuraa Souichi Mitsurugia, joka on pelin yksi 13 ”osallistujasta”, joka on mentaliteetiltaan varsin hyväntahtoinen henkilö ja yrittää saada mahdollisimman monta osallistujaa elossa ulos. Tämä hänen varsin naiivi asenteensa, vaikka onkin tilanteeseen ottaen hieman ärsyttävä, on varsin hyvin kerrottu ja alustettu, johtaen siihen, että se ei pahemmin pääse nousemaan päähän. Tarina on jaettu 4 jaksoon, joissa tilanne on sama, mutta ”pelaajien” aloituspaikat ovat erilailla, joka sitten johtaa varsin eri tapahtumasarjoihin. Jokainen näistä jaksoista on luettava järjestyksessä, uusi aina avautuen päästyään edellisen loppuun. Jaksot ovat myös hyvin lineaarisia ilman minkäänlaisia valintoja, poikkeuksena on 3 jakso, jossa on hieman ennen puoltaväliä, yksi valinta, joka sitten määrää miten loppu jakso etenee (kokonaisuudessaan siis 5 eri reittiä). Vaikka tarina pelaileekin hieman psykologisilla aspekteilla, siinä että keneen voi luottaa ja keneen ei, niin tällainen ilmapiiri ei kuitenkaan pääse aivan täyteen potentiaaliin juuri Souichin passiivisuuden vuoksi. Mietityttää millainen teoksesta olisi tullut jos Souichi olisi ollut hieman aggressiivisempi henkilö, jolloin asetelmasta olisi saatu enemmän irti, mutta tässäkin tapauksessa Secret Game tarjoaa varsin viehättävän ja mielenkiintoisen tarinan. Jokainen jakso on myös pituudeltaan varsin sopivan pituisia, täten niiden lukeminen ei ole kovinkaan pitkäveteistä, kun tapahtumat liikkuvat hyvällä tahdilla. En yleensä näissä arvosteluissani paljoakaan kommentoi H-kohtauksia, mutta Secret Gamen kohtauksista, on pakko mainita, että mitä ihmettä tekijät ovat ajatelleet niiden sijoituksilla? 5 kohtauksesta 4 sijoitukset tuntuivat niin epämääräisiltä, että se oli varsin selvää, että ne vain ovat siellä lisäämässä myyntiä. ”101 Miten sijoitan H-kohtauksia tarinapohjaisiin Visual Novelleihi” tuon kirjan lukeminen on varsin suositeltavaa tekijöille.
"Pelin" vakavuus ja tappoteho myös vahvistuu pikkuhiljaa, kun pelaajat nousevat monikerroksisen rakennuksen ylemmille kerroksille ja löytävät yhä voimakkaampia aseita
Koska Flat on varsin uusi studio ja heidän alkunsa on doujin puolella, niin tämä näkyy jotenkin heidän artistiensa piirtojäljessä. Vaikka teoksen piirtojälki ei olekaan aivan huipputasoa ja siinä esiintyy välillä muutamia varsin hassuja asentoja, niin tällaiset pienet virheet eivät pahemmin kuitenkaan haittaa. Toinenkin asia minkä visuaalisella puolella huomaa on varsin terve tilannekuvien määrä, auttaen lukijaa paremmin hahmottamaan mitä on menossa.
Koska kyseessä on kuoleman "peli" niin kuolemat ovat varsin tavallisia, vaikka veri lentääkin, niin mitään liian brutaalia ei näytetä
Audionsa puolesta Secret Game on se perinteinen, kaikki muut ovat ääninäyteltyjä paitsi päähenkilö itse. Itsessään ääninäyttelijät kumminkin ovat varsin laadukkaita ja onnistuvat tuomaan hyvin esille moninaiset eri tunnetilat, sekä erilaiset puhe tyylit millä jotkin hahmoista puhuu. Taustamusiikkiensa puolesta teos myös on ihan hyvällä puolella, sillä että musiikit tukevat varsin onnistuneesti tapahtumien kulkua, mutta kuitenkaan olematta mitään maailmaa mullistavia tapauksia.
Teoksen lopussa olevat bonus materiaalit ovat ihan hauskaa luettavaa, oma vatsani ei ainakaan kestänyt sitä kun eräät hahmot vaihtoivat repliikkejään, mikä myös todisti sen, että eräät henkilöt eivät lainkaan osaa ääninäytellä jonkinlaisia hahmoja
Kokonaisuudessaan Secret Game onnistuu olemaan varsin onnistunut kokonaisuus siinä, että se tarjoaa viihdyttävän tarinan, joka ei ole pituudeltaan liian pitkä. Lisäksi tarinan loputtua aukeavat muutamat pienet keskustelu kohtaukset joissa tarinan henkilöt keskustelevat niitä näitä, sekä pilalle menneitä äänityskohtauksia, antavat mukavan lisän kokonaisuuteen. Itse ainakin sanoisin että Secret Game –Killer Queen– on varsin erinomainen esimerkki siitä minkälainen tulisi tällä markkina-alalle ryhtyvien studioiden ensiteos.
Arvosana: 8½
+ Onnistunut kokonaisuus ~ mitä hemmettiä tekijät oikein miettivät noiden H-kohtausten ajoitusten kanssa… Olivat niin selvästi vain jälkikäteen lykättyjä myynnin kasvattajia – Ulkoasu paikoitellen
Nimi: Baldr Sky: Dive1 ”Lost Memory” Genre: Toiminta, Sci-Fi, Mecha, Draama, Mysteeri, (komedia) Kehittäjä: GIGA –Team Baldrhead– Tyyli: ADV, Toiminta Ikäraja: AO/18+ Julkaistu: 27.3.2009 Kieli: Japani Sarjan aikaisemmat teokset: (Baldrhead), (Baldr fist), Baldr Bullet, Baldr Force Arvostelija: Metdragoid
Kirjoitin aikaisemmin teoksesta previkan, joka kannattaa myös lukea. Täällä.
Baldr Sky on Baldr toiminta peli sarjan uusin osa ja sen on kehittänyt GIGA (Team Baldrhead). Sarjan aiemmista osista poiketen kyseessä on myös moniosainen teos, jakautuen ainakin kahteen eri osaan, joista Lost Memory on ensimmäinen. Baldr sarjassahan on kyse Visual Novel ja toiminta peli hybridistä, joissa peli ja luku elementit ovat varsin hyvässä tasapainossa, tämä ainakin ollen kyseessä Baldr Skyssä (Baldr Forcessa oli hieman toiminta painoteisempi… ja siitäkin varmaan teen joskus arvostelun). Aikaisempaa tietoa Baldr sarjan peleistä ei tarvitse olla, jotta Skystä voisi nauttia täydellisesti, aiemmat osat auttavat ymmärtämään sarjan terminologiaa ja pieniä referenssejä joita saattaa esiintyä.
Baldr Skyn päähenkilö on Kou Kadokura, jonka päivä alkaa varsin täydellisesti, kun hän yllättäen herää keskeltä virtuaaliavaruuden taistelukenttää (on huomattava, että kuolema virtuaaliavaruudessa aiheuttaa aivokuoleman oikeassa maailmassa). Asiaa ei tietenkään auta, että hän varsin pian joutuu hengenvaaraan ja hänet pelastaa nainen, joka kutsuu häntä luutnantiksi. Tämä saattaa Koun varsin kiusalliseen tilanteeseen kunhan huomaa, että ainut asia minkä hän muistaa on hänen oma nimensä ja että hänen pitäisi olla opiskelija eräässä oppilaitoksessa. Varsin pian kuitenkin käy ilmi, että Koun kouluvuosista on aikaa jo vuosia ja tätä nykyään hän varsin kylmä palkkasotilas, joka on jahdannut pakkomielteisesti jotakin. Päästyään elossa ulos virtuaaliavaruudesta, sekä käytyään tutkittamassa pääkoppansa alamaailman lääkärillä, Koun muisti alkaa pikku hiljaa palautumaan hänen kouluvuosistaan lähtien.
Pelin kolme muuta päähenkilöä reitistä riippuen, Rain, Nanoha ja Chinatsu
Tämänlainen lähestymistapa tarinaan luo kaksi eri näkökulmaa, Koun menneet kouluvuodet, jotka alkavat pikkuhiljaa palautumaan hänen mieleensä, jotka nekään eivät palaa aivan kronologisessa järjestyksessä vaan pomppivat varsin voimakkaasti riippuen Koun sen hetkisestä tilanteesta. Nämä osiot kertovat varsin olennaisen taustatarinan ja vaikka ne ovatkin huomattavasti valoisampia luovat ne erottamattoman siteen Koun nykyhetkeen ja siihen muistaako hän joitain asioita menneisyydestä vai ei. Toinen osa tarinasta tapahtuu Koun nykyhetkessä, jossa hän muistinsa menettäneenä yrittää selvittää mitä hän oli ennen niiden menetystä ollut tekemässä. Varsin pian kuitenkin hän oppii tragediasta nimeltä ”harmaa joulu”, joka vaikuttaa hänen menneisyytensä, sekä nykyhetkeensä. Vääjäämättä kun Kou jahtaa vihjeitä omasta menneisyydestään, hän alkaa sekaantumaan ”harmaan joulun” aiheuttaneisiin elementteihin ja näiden ympärillä käytävään valtataisteluun, jotka olivat hänet alun perin tuoneet hänen tämän hetkiseen olinpaikkaansa Kyoshiron kaupunkiin. Täällä kaupungissa hän myös tapaa monia kouluvuosiensa tuttuja, joita hän oli nähtävästi vältellyt ”harmaan joulun” jälkeen, täten ollen linkkinä hänen muistoihinsa, sekä niiden palautumiseen.
Osa hahmojen välisistä kanssakäymisistä ovat puhdasta kultaa
Baldr Skyn tarina on jaettuna 3 eri reittiin, jotka avautuvat progressiivisesti. Näistä, jokainen valottaen kokoajan lisää Koun menneisyydestä, sekä keskittyen eri elementteihin hänen nykyhetkessään. Ensimmäinen reitti keskittyy enimmäkseen tarinan tilanteen ja terminologian esittelyyn ja valloittaa suurpiirteisesti sen pääpiirteet, tässä reitissä ollen myös varsin vääjäämätön ilmapiiri, kun ”harmaa joulu” lähestyy. Toinen reiteistä keskittyy enimmäkseen ”harmaan joulun” tekijöihin ja siihen miten ne nämä tekijät vaikuttavat nykytilanteeseen. Kun taas viimeinen reitissä on kyse eniten ”harmaan joulun” elementtien ympärillä käytävään taisteluun. Jokaisessa reitissä myös selvitetään, mitä sen reitin kyseisimmille henkilöille tapahtui ”harmaan joulun” jälkeen ja mikä on heidän suhteensa Kouhun. Lukijalle myös annetaan tarinan aika vihjeitä ja mysteereitä, joiden yhteyttä tai tarkoitusperää kokonaisuuteen, ei vielä kerrota, täten jättäen lukijansa miettimään ja pähkäilemään näiden alkuperää. Nämä asiat, eivät suoraan liity meneillään olevaan konfliktiin, mutta on kuitenkin varsin selvää, että niillä on jokin syvempi yhteys tarinan taustatekijöihin ja siihen miksi kaikki tapahtuu. Mutta näihin mysteereihin vastaukset tulevat sitten mitä luultavammin seuraavassa osassa. Jokaisessa reitissä on myös muutamia erilaisia vaihtoehtoisia loppumistapoja, osa tarjoten onnellisen lopun, joka antaa mukavan lämpimänolon tunteen ja osa antaen lukijalleen maistiaisen omista kyyneleistään ja siitä kuinka kirpeitä ne välillä voivat olla, tai suoraan sanoen murskaten lukijansa.
Virtuaaliavaruus is SERIOUS BUSINESS
Piirtojälki on yleisesti varsin selvää, sekä yksityiskohtaista, se ei kuitenkaan ole aina täydellistä, vaan paikoitellen siinä tuntuu olevan, jokin vain yksinkertaisesti väärin (vaatteet saattavat näyttää hieman oudoilta, taikka anatomia on hieman väärin), mutta nämä ei pahemmin haittaa. Myös hahmo- ja mekaniikkasuunnittelu voisivat olla omaperäisempää, mutta tämä ei myöskään pahemmin haittaa, koska ovat ne silti hyvin toteutettuja. Myöskin hahmokuvissa on tarpeeksi erilaisia ilmeitä, sekä vaihteluita vaatetusten suhteen, ettei täydy aivan kokoaikaa samaa katsella.
Vaikka Koun kouluvuodet ovatkin varsin keveää tavaraa ja tuovat helposti hymyn kasvoille, niin ovat ne olennainen osa tarinaa ja varjosta paikoitellen myös mitä tuleman pitää varsin hyvin.
Äänimaailma on Baldr Skyssä myös loistavaa tasoa. Taustamusiikit ovat moninaisia ja monipuolisia, kaikenlaisiin kohtauksiin löytyen juuri sopivanlaiset musiikit, nostaen niiden voimakkuutta. Ääninäyttelijät tekevät myös äärimmäisen erinomaista työtä, osaten tuoda monipuolisesti esille hahmojen erilaiset tunnetilat ja asenteet, sarkastinen kuulostaen sarkastiselta ja pähkähullu pähkähullulta, jne. Bonuspisteitä myös siitä, että päähenkilökin on ääninäytelty. Erikoistehosteetkaan eivät pahemmin korvaa satuta ja kuulostavan tilanteisiin juuri sopivilta, vaikkei mitään erikoismainintaan saa.
... Kun taas Koun nykypäivän elämä on vaaroja täynnä ja veri saattaa lennellä
Baldr Skyssä, kuten sarjalta odottaa osaakin on varsin laadukas toimintatila, tekstin klikkailun lisäksi. Nämä toiminta tilat käynnistyvät useasti kun Kou sukeltaa virtuaaliavaruuteen, joka on varsin olannainen osa sarjan maailmaa. Täällä virtuaaliavaruudessa Kou pystyy omaksumaan itselleen simulcrumin (nimi jolla sarjan mechoja kutsutaan), jonka pelaaja voi aseistaa itse omilla valitsemilla aseillaan. Pelin edetessä pelaaja voi myös ostaa monenlaisia eri aseita ja ominaisuuksia mechaansa, täten tehostaen sitä ja tehden pelistä helpompaa. Toiminta tilat itsessään toimivat vapaamuotoisena shmuppina, jossa pelaaja ohjaa nuolinäppäimillä/ristiohjaimella mechaansa ympäri rajoitettua aluetta. Hyökkääminen riippuu sen hetkisestä pelaajan liikkumatilasta tai etäisyydestä viholliseen, kun pelaaja painaa yhtä kolmesta hyökkäysnapista, suorittaen kyseiseen nappiin liitetyn toiminnon. Pelaaminen itsessään on varsin combo painotteista, kun jokainen pelaajan mahdollinen ase tai liike linkittyy saumattomasti johonkin toiseen. Mikään ei ole sen tyydyttävämpää kuin nähdä vihollisen räjähtävän palasiksi loppuun hiotun combon jälkeen. Pelin edetessä pelaajalle avautuu myös muutama erikoisominaisuus mechaansa. Vaikka toimintatila ei olekaan kovinkaan monimutkainen on siinä omasyvyytensä, kun otetaan huomioon monet eritilanteet ja kuinka vapaasti comboja voi rakentaa, niin tästä tilasta tulee yllättävän nopeasti varsin addiktiivista tavaraa. Lisäksi kun pelaaja on lukenut pelin 3 eri tarinatilan reittiä, niin avautuu selviytymistila, jossa pelaaja heitetään kokoajan vaikeutuvien vihollismäärien läpi, yrittäen päästä mahdollisimman pitkällä.
Kokonaisuudessaan Baldr Sky tarjoaa lähes jokaiselle jotakin, etsit sitten päätähuimaavaa toimintaa, sydäntä riipaisevaa draamaa, mysteereitä pähkäiltäväksi, komediaa naurattamaan, mainiota hahmojen keskeistä kanssa käyntiä taikka addiktiivista pelattavaa. Baldr Sky todellakin nappaa lukijastaan kiinni heti alkumetreiltä eikä päästä hänestä irti ennen kuin jatko osan Baldr Sky: Dive2 –Recordanc-en traileri pamahtaa pelaajan naamalla lopussa. Ja missään välissä lukija ei myöskään pääse teokseen kyllästymään, vaan tarjoaa kaikkea sopivissa suhteissa, oli sitten kyseessä vihaa, toivoa, raivoa, adrenaliinin purkauksia, kyyneleitä, kauhua tai rakkautta. Baldr Sky on erinomainen esimerkki siitä, miten laadukas teos pitää tehdä, suoriutuen kaikilla osa-alueillaan ainakin hyvin. Suositeltavaa lukemista ja pelaamista lähes jokaiselle.
Arvosana: 10-
+ Juoni + Hahmot + Ääninäyttely ~ Paikoitellen hieman oudoilta näyttävät hahmokuvat – Tarina vielä keskeneräinen
Näkemisiin kunnes Baldr Sky: Dive2 –Recordance- tulee
Bladr Skyn OP, sekä hieman esittelyä pelin toiminta tilasta
Ensimmäisen painoksen mukana tuli myös pieni artbookki, sekä OP soundtrack CD, GIGAn aiemmista teoksista. Ja oli muuten itselleni joka pennin väärti.
Don't worry Sora, you will get your route... Most likely in Dive2, after all they have to explain THOSE events
Baldr Sky on GIGA:n Team Baldrheadin kehittämä VN shmup hybridi, ja jatkoa jokseenkin tunnetulle Baldr sarjalle. Joten lisää Simulcrum (mechat joita sarjan henkilöt ohjaavat) toimintaa cyberavaruudessa.
Pelin päähenkilö Kou Kadokura on opiskelija tai ainakin luuli olevansa, kun yllättäen herätessään hän huomaakin olevansa keskellä cyberavaruuden taistelutannerta (kuolema cyberavaruudessa aiheuttaa myös henkilön oikean ruumiin kuoleman), asiaa ei myöskään auta pian hänen henkensä pelastava nainen, joka kutsuu häntä luutnantiksi. Muutamien kohtausten jälkeen ja päästen hädintuskin elossa ulos cyberavaruudesta Kou huomaa, että ainut asia minkä hän muistaa on oman nimensä ja sen että hänen pitäisi olla opiskelijana eräässä opistossa. Eikä tämä taisteluun tottunut palkkasotilas, joka oli nähtävästi osallistunut johonkin varsin salaiseen operaation, mikä oli mennyt mönkään, aiheuttaen muistivaurion hänen aivoihinsa. Käytyään alamaailmassa olevan tohtorin luona hänen muistinsa alkaa pikkuhiljaa palautua. ”Harmaa Joulu” tämä tragedia, joka varsin pian tulee Koun korviin, muuttaa kuitenkin hänen elämäänsä, oli se sitten hänen menneisyytensä tai nykyisyytensä.
Tuossa lyhyt juoni kuvaus siitä miten Baldr Sky alkaa. Alun perusteella Baldr Sky vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta teokselta juoneltaan ja ilmapiiriltään. Juoni onkin jaettu kahteen osaan, Koun kouluvuosiin, jotka pikku hiljaa alkaa palautumaan hänen mieleensä ja joka vääjäämättä jatkuu kohti ”Harmaata Joulua”. Toinen osa juonesta tapahtuu Koun nykyisyydessä, jossa hän yrittää pärjätä ilman muistiaan ja selvittää sitä mitä hän oli tekemässä juuri ennen muistin menetystään ja miksi hänestä tuli palkkasotilas. Tarina itse ei edes yritä peitellä sitä, että ”Harmaa Joulu” vaikutti Kouhun varsin traagisesti, vähän väliä muistuttaen siitä kuinka hänen sydämensä tuntuu halkeavan, kun hän yrittää muistaa. Myöskään sekään ei luo toivoa, että kaikki henkilöt näyttävät tuntevat Koun varsin kylmänä palkkasotilaana joka yksimielisesti jahtasi, jotain johtolankaa, minkä hän oli löytänyt ”Harmaasta Joulusta”. Täten Koun valoisat muistot kouluajoistaan, jotka palautuvat pikku hiljaa ja lähestyvät ”Harmaata Joulua” luovat Baldr Skyhyn varsin vääjäämättömän epätoivon tunteen. Kuten monet nykyisyydessä olevat henkilöt ja tuttavat ovat Koulle sanoneet:
”Olisiko hän onnellisempi, jos hän vain unohtaisi kaikki kivuliaat muistot?”
Baldr Skyn tuotantoarvot ovat myös varsin hyvät. Grafiikkojen ollen varsin taitavasti piirrettyjä ja erikoistehosteissakaan ei ole säästelty. Kaikkea säestää vielä varsin tunnelmallinen ja sopiva musiikki. Bonus pisteitä myös täydestä äännäyttelystä, kyllä Koukin on ääninäytelty.
Koun muistot hänen iloisista kouluvuosistaan ja hänen välillä varsin vaaralliseksikin menevä nykypäivän elämä ovat varsin voimakasta kontrastia toisilleen. Ja tieto vääjäämättömästä kohtalosta tuo varsin painostavan tunnelman paikoitellen koko teokseen.
Pelillisesti Baldr Sky jatkaa muiden sarjan pelien kanssa samaa rataa, jossa kustomoit oman simulcrumisi (sarjan mechat) laajalla valikoimalla aseita ja iskuja, jonka jälkeen hyppäät Virtuaaliavaruuteen antamaan kaikelle vastaan tuleville turpiin ja lujaa (varsin addiktiivista menoa).
Nimi: Sharin no Kuni, Himawari no Shoujo, 車輪の国、向日葵の少女 AKA: Syarin Genret: Draama, Romanssi, (komedia) Kehittäjä: AkabeeSoft2 Tyyli: ADV (aina välillä valintoja, jotka vaikuttavat tapahtumien kulkuun) Ikäraja: 18+/AO Julkaistu: 25.11.2005 Kieli: Japani, (Englanti, tämä tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, mutta aktiivista käännöstä ei tällä hetkellä ole menossa) Arvostelija: Metdragoid
Sharin no Kuni, Himawari no shoujo tai faneille tuttavallisemmin Syarin on Akbeesoft2 tuottama ja varmaan kyseisen studion tunnetuin teos. Syarinin tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan, mutta kuitenkin rinnakkaismaailmaan, jonka maailman tilanne on hieman erilainen kuin meidän. Tässä maailmassa on olemassa ”Pyörän”-maa, joka on tullut tunnetuksi sen tavasta käsitellä rikollisia. Tässä maassa rikollisia ei tuomita vankilaan rikoksistaan vaan heille annetaan velvoitteita, heidän tekemiensä rikosten perusteella. Tällaisella menetelmällä maa toivoo tekevänsä rikollisista kunnollisia kansalaisia, jotka lopulta taas pystyisivät tukemaan valtiota kunnon kansalaisina. Tämänlainen käytäntö on kuitenkin hyvin raskas ja jos rikollinen rikkoo velvoitettaan, niin hänet yleensä lähetetään loppuelämäkseen vankilaan tai mielisairaalaan taikka vain suoraan tapetaan, kun on katsottu, että henkilö ei enää pystyisi palvelemaan yhteiskuntaa. Näitä rikollisia valvomaan on noussut uudenlainen sosiaaliluokka ”Ylemmäntason erikoishenkilöt”, nämä henkilöt valvovat ja johtavat rikollisia suoriutumaan velvollisuuksistaan. Nämä henkilöt ovat myös nousseet maan tukipylväiksi moninaisten taitojensa ansioista, joita he tarvitsevat työssään ja jotka he ovat saaneet erittäin rankasta ja kuolemanläheisestä koulutuksestaan. Läpikäydystä koulutuksesta johtuu myös ”ylemmäntason erikoishenkilöitä” joskus kutsutaan ”superihmisiksi” taikka ”valtion koiriksi”, koska he pitävät yllä erittäin rankkaa kuria.
Morita Ken'ichi, yksi parhaimmista päähenkilöistä pitkään aikaan. Määrätietoinen ja eikä ole nyhverä tai emo, vaikka hänellä joskus ei tunnu olevan kaikki ihan kotona.
Syarinin päähenkilö Morita Ken’ichi on ”ylemmäntason erikoishenkilö” kandidaatti, joka on viimein oman tutkintonsa viimeisessä vaiheessa, rankan 7 vuoden koulutuksensa jälkeen. Tätä varten hän on saapunut syrjäiseen auringonkukkien ympäröimään kylään suorittamaan tutkintonsa viimeistä vaihetta. Täällä Ken’ichi saa tehtäväkseen valvoa kolmea tyttöä joilla on velvollisuudet ”Päivässä on vain 12 tuntia”, ”Ei saa kasvaa aikuiseksi” ja ”Ei saa rakastua”, sekä auttaa heitä suoriutumaan näistä velvoitteistaan. ”Sattumankaupalta” myös kyseinen kylä sattuu olemaan hänen kotikylänsä, josta hän 7 vuotta sitten tapahtuneen kapinan aikana oli luikkinut pakoon ja jättänyt silloiset ystävänsä oman onnensa nojaan. Vaikka Ken’ichi onkin varsin muuttunut mies ja kukaan ei häntä enää tunnistakaan, niin häntä silti vielä hieman vaivaavat silloiset muistonsa. Eniten kuitenkin Ken’ichissä aiheuttaa kummastusta muutokset, jotka ovat tapahtuneet hänen vanhoille kavereilleen, jotka hän tapaa jälleen kylässä.
Suurin osa tarinan keskeisistä ihmisistä vasemmalta oikealle: Isono, Natsumi, Sachi, Touka ja Houzuki. Jokainen omalla tavallaan mainioita ja omaperäisiä henkilöitä, jotka tekävät tarinasta miellyttävää luettavaa.
Kokonaisuudessaan Syarinin juoni on jaettu 5 eri kappaleeseen ja loppuun. Joista ensimmäinen kappale on niin sanottu esittely kappale, joka esittelee teoksen henkilöt ja tilanteen. Tämä osa onnistuukin varsin hyvin asettamaan oikeanlaisen tunnelman koko tarinaan. Tästä seuraavat kappaleet 2-4 on käytetty, jokaisen pelin yhden sankarittaren tarinan läpikäymiseen, kun taas 5 kappaleessa sitten ratkaistaan tarinan aikana syntynyt ongelma. Tällaisella kappale systeemillä toteutetulla tarinan kerronta menetelmällä saadaan kerrottua kokotarina varsin tehokkaasti yhdellä kertaa, ilman että mennään niin sanottuun reitti tapaiseen kerrontaan. Täten ei lukijalle tule ongelmia siitä, että missä järjestyksessä tarinan lukisi. Toisaalta tällaisessa tavassa esittää tarinaa on varsin vähän mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun valintakohdissa ja tästä johtuu, että pelin eri ”reiteissä” on varsin vähän vaihtelua, suurin ollen kenen kanssa Ken’ichi päätyy lopussa olemaan. Suurin valitus löytyykin kuinka tarina loppuu, se nimittäin tuntuu hieman pakotetulta ja pienellä lisäkirjoittamisella olisi ollut huomattavasti parempi ja lisäksi ainoastaan yksi lopuista tuntuu oikealta tarinankokonaisuuteen verrattuna. Tämän pienen kömmähdyksen kuitenkin antaa helposti anteeksi, kun ottaa huomioon kuinka voimakkaita ja dramaattisia pelin eri sankarittarien tarinat ovat ja kuitenkaan se loppu nyt ei niin huono ole.
Vaikka tarina on suurimmalta osin draamaa, on myös joukkoon sekoitettu hieman komediaakin ja slice of life elementtejä.
Syarinin ääninäyttelijätkin tekevät erinomaista työtä onnistuen tuomaan, jokaisella hahmolle laajan ja hyvin näytellyn äänen, kuulostaen juuri oikeilta oikeissa kohtauksissa. Miinusta tulee tavanomaisesta päähenkilön ääninäyttelyttömyydestä, mutta toisaalta niin sanotun ”pääpahiksen” ääninäyttelijänä on Norio Wakamoto, joka antaa sen verran lisäpotkua tunnelmaan, että edellä mainittu ei haittaa. Kaikkea tätä säestää vielä varsin laaja ja tunnelmikkaasti sävelletyt musiikit, jotka tuovat omat tehosteensa pelin moniin kohtauksiin juuri oikeilla tavoilla ja juuri oikeisiin aikoihin.
Teoksen graafinen ulkoasu ei kuitenkaan aivan yllä muiden tasolle, ollen vain keskitasoa, mutta tämä ei pahemmin haittaa. Värejä on kuitenkin käytetty varsin värikkäästi ja harmonisesti, luoden varsin miellyttävää katsottavaa. Lisää CG kuviakin olisi toivonut, mutta niitä kuitenkin on tarpeeksi niihin tärkeimpiin kohtauksiin.
Loppu olisi voinut olla kyllä hieman parempi, mutta kyllä se nyt näinkin meni
Sharin no Kuni on ehdottomasti teos jota ei kenenkään draaman ystävän tulisi ohittaa tarjoten erittäin dramaattisen tarinan, joka varmasti saa lukijansa kyynelkanavat jotenkin toimimaan surusta sekä ilosta. Kokonaisuudeltaan syarinista kyllä löytyy joitain pieniä vikoja sieltä täältä, mutta nämä kuitenkaan ei tarinasta vie sen luettavuutta.
Tuomio: 8½ (fanipoika arvosana: 10-)
+ Tarina täynnä draamaa ja rakkautta, sekä ”just as planned” momentteja + Hahmot + Ääninäyttely – Tarinan loppu – Valinnoilla ei niin paljon merkitystä
– Sharin no Kunin, sekä G-Senjoun jälkeen tämä henkilö on uskomaton Loose Boy (Kyseisten teosten kirjoittaja) fani ja eikä jaksa odottaa kyseisen kirjoittajan seuraavaa teosta.
– Syarin sisältää myös tämän arvostelijan lempirakkaus tarinan, mitä on missään mediassa nähnyt ja tämä mielipide tuskin tulee pitkään aikaan muuttumaan
"What force is more potent than love ?"
Ottakaa tästä nyt vielä lopuksi taustakuva koneellenne
22v Elektroniikka-asentaja Harrastukset: Anime , Tietokoneet ja musiikin kuuntelu Suosikki anime sarjat: Code Geass - Lelouch of the Rebellion, Full Metal Panic!, ef ja Clannad
Metdragoid
21v Tietotekniikan insinööriopiskelija (pitäisi joskus jaksaa vääntää tämän blogin ulkoasu paljon paremmaksi) Harrastukset: Anime, Manga, Visual Novellit, Tietokoneet, Musiikin kuuntelu Anime/Manga/VN: Lähes mikä tahansa sopii, kunhan on hyvä. Omat suosikit tällä hetkellä: Code Geass, Wolf&Spice, ef, Baldr Sky Oma blogini: Täällä (kirjoittamani arvostelut löytyvät myös täältä. Sisältää myös muuta turhaa, kuten esim. VN uutisia)
evelast
21v Koneenkäytäjä Harastukset: Anime, Manga, Musiikki, Pelaminen. Anime/manga: Toimintapainoteista mechat & scifi aina plussaa mutta menee ne muutkin jos vain hyviä ovat. nyt seuraan: naruto & denno coil nyt luen: Rave, Death note, Fma, Nge & ja monta muuta.
